Uskon että moni tulee olemaan onnellinen päätöksestäni, omat vanhemmat ja miehen vanhemmat sekä muutamat ystäväni. Pelko on turhaa. Pelko on mielen harhaa. Ihmisen keksimä asia, ei siis todellinen, miksi sitten pelkään sitä mitä lähipiirissäni minusta ajatellaan? Olen pohtinut asiaa paljon, olen pohtinut sitä että johtuuko se kuitenkin siitä että ihmisillä, meillä kaikilla on vapaa tahto joko puhua hyvää tai puhua pahaa ja aivan liian usein valitsemme sen nurjemman puolen. Ihminen toimii aina itsekkäistä syistä, tässäkin asiassa moni tulee puhumaan minun lapsen hankinnastani negatiiviseen sävyyn nostaakseen itseään jollain tavalla paremmalle tasolle. Näinhän ei ole vielä käynyt mutta pelkään näin käyvän. Minua ei muuten haittaa sinäänsä koska tiedostan näin tapahtuvan, mutta en millään haluaisi kuulla niiden lauseiden kantautuvan omiin korviini.

Olen käynyt läpi näitä samankaltaisia asioita jo paljon, niin henkilökohtaisessa elämässäni kuin työelämässäni. Minä olen aina yrittänyt miellyttää monia ihmisiä, niin työssä kuin esimerkiksi harrastuksissani, koska me kaikki haetaan jollain tapaa hyväksyntää teoillamme olen hakenut sitä äärimmäisellä joustavuudella ja ahkeruudella mikä on jo pariin otteeseen imenyt minun energiani loppuun. Olen aina ajatellut että se kuuluu ihmiselämään, stressi, suorittaminen. Suorittaminen niin kotona kuin työssä. Päästin siitä irti, lopetin suorittamisen, lopetin hyväksynnän hakemisen, en enää kertonut ihmisille kuinka pitkää päivää tein ja kuinka väsynyt olin, kerroin heille kuinka lyhyen päivän tein, mitä ihanaa olin tehnyt kotona tai harrastuksissa, kuinka olin nauttinut aamulla auringonpaisteesta enkä ollut kiirehtinyt töihin. Pisteet laski ja huomasin ympärilläni olevien ihmisten kateellisuuden heidän ilmeissään ja sanoissaan. Vaikka olin tehnyt tietoisen valinnan elämän nauttimisesta satutti muiden ihmisten kommentit, se vei usean kuukauden että opin kunnolla sen, ettei muiden ihmisten mielipiteillä ole mitään merkitystä minun onnellisuuteni kanssa, koska onni on sisäinen olotila, mikään ulkopuolinen ei sitä tee.

Luulen siis, että ajan kanssa annan itselleni täyden hyväksynnän “julkisesti” myös tässä lapsi-asiassa. Ei ole väliä mitä muut ajattelee, koska juuri nyt tunnen että se on oikein. Olen tietenkin saanut kuulla myös positiivisia kommentteja aiemmistä päätöksistä, ihmettelyäkin kuinka voin toimia niin, kuinka pärjään taloudellisesti. Minulle on sanottu myös ettei näin voi elää, ei voi etsiä kaikista asioista hyviä puolia, ei voi elää vain hetkessä, eikä kuulemma varsinkaan sitten kun on lapsia, harmillista jos tosiaan ei voi, koska lapsethan kasvaa niin nopeasti.

Olla tässä ja nyt, nauttia elämästä. Koska uskon tosiaan siihen että se mitä energiaa säteilemme niin sitä saamme aion jatkaa tätä olemistani, positiivista olemistani, ihmisten kannustamista muutoksiin, sellaisiin muutoksiin mitä he kaipaavat, aion pysyä tukena ja etsiä sieltä synkimmästäkin asiasta sen positiivisen asian. Jatkan kasvuani päivittäin siihen asti kunnes tehtäväni täällä on suoritettu.

En aio korjailla kirjoituksiani koska pohdin ja edistyn kokoajan, kasvan ja kehityn, huomaan kokoajan ajatusten vaihtuvan pääni sisällä, tosin selkeästi, tulin nytkin siihen tulokseen että kaikilla meillä on sisältöä elämässämme sen verran paljon ettei kenestäkään muusta henkilöstä jakseta päivittäin puhua kuitenkaan, pelkoni on siis turhaa. Enhän itsekään tuhlaa aikaani ajatellen muita ihmisiä, keskityn elämääni, minun onnelliseen elämääni.

Laitan loppuun teille jokaiselle tämän linkin, kun illalla menette nukkumaan laittakaa tämä soimaan taustalle, haluan jakaa tämän äärimmäisen rentouttavan kappaleen kanssanne, tämä ei ole vielä kertaakaan pettänyt hakiessani äärimmäisen syvää rentoutusta. Rakkautta kaikille.

Musiikkia sielulle ja sydämelle