Vaikka me ollaan tultu tänne oppimaan ja kokemaan, kokemaan fyysistä elämää niin on paljon asioita mihin ymmärrys ei vain riitä.
En ole vielä kertaakaan kysynyt tapahtumaani liittyen kysymystä miksi, noh miksi ei. Miksi en minä, en haluaisi kenenkään kokevan tällaista mutta silti moni kokee. Onhan se myös tavallaan ironista että koska en kerta halunnut lapsia aikoinaan niin tässäpä sulle tyhjää sylin täydeltä. Tosin en usko korkeimman koskaan asettavan meitä ja itseään tällaisen nokittelun kohteeksi, tämähän on vain minun päänsisäistä huumoriani, vaikka leikkihän tästä on kaukana.
On lauantai ja tähänkään päivään ei sisälly muuta kuin seuraavan kipukohtauksen odottamista, istun tässä koneella katsoen äärimmäisen surkeita ohjelmia ja sitten taas keskityn hengittämään kivun yli, käyn vessassa usein koska toivon tyhjentymisen tosiaan tapahtuvan nyt ilman lääkkeitä, ainiin ja kävinhän sentään suihkussakin, puin pirteät vaatteet ja laitoin vähän hajuvettäkin hieman täytyy turhamainen olla. Eläimet pitää rutiineissa kiinni pakollisten hommien verran mutta tänään en aio vaatiakaan itseltäni enenpää. En kertonut raskaudestani monelle, keskenmenostani tietää useampi koska kipu on saatava ulos jotain väylää pitkin, on saatava jäsenneltyä asioita omana itsenä, se ei ole sama asia kuin näin anonyymisti. Vaikka edelleen kyyneleet valuu väliin runsaastikin olen silti myös nauranut, nauru rentouttaa ja koska kipujen vuoksi kehoni tuntuu kuin katujyränalle jääneellä kaipaa keho nyt jotain muutakin kuin kipristelyä. Normaalistihan en katso telkkaria mutta voi luoja olen kahlannut läpi sarjoja ja hupiohjelmia. Ironiaa löytyi sieltäkin kun satuin katsomaan sarjaa Klikkaa mua, satuttava kohtaus löytyi kun se oli niin lähellä omaani.
Sellaista on elämä.
Sami, ystäväpyyntöni sosiaalisessa mediassa hyväksynyt hevosmies tuoreeltaan kirjoitti näin:
On aika olla surullinen, on aika olla iloinen. Surullisen tapahtuman kohdatessa on usein vaikeaa, lähes mahdotonta ymmärtää sitä miksi se tapahtuu juuri sinulle. On täysin turhaa etsiä yllättävälle tapahtumalle kaikenselittävää syytä. Kyseinen tapahtuma on seuraus ihmisten valinnoista elämänsä aikana. Jos olisi joskus kääntynyt vasemman sijaan oikealle elämän tienristeyksessä, olisi seuraus olluttoinen. Mutta nyt seuraus on tämä. Mennyttä ei voi muuttaa, ainoan muutoksen voi tehdä itsessään hyväksymällä tapahtuneen ja siunaamalla sen. Se on tärkein ja itseasiassa ainoa muutos mikä on mahdollista. Tapahtuman seurauksena on usein asioiden uudellen järjestely, tärkeimpänä kuitenkin henkisen kasvun mahdollisuuden ymmärtäminen ja henkisten voimavarojen uudelleen järjestely. Hengitä syvään, sure suru pois ja jatka eteenpäin. Kriisissä on aina suuren valaistumisen mahdollisuus. Käytä se mahdollisuus nyt. Sami
Kuinka ne asiat siis osuukaan kohdalle, tämä kirjoitus tuli kuin tilauksesta, se vahvisti taas tuntojani. Jos ei yritä ei voi voittaa mutta jos ei epäonnistuttuaan uskalla yrittää uudelleen voi menettää paljon. Aion surra ja aion käyttää tämän surun hyväkseni, minulla on siihen oikeus.
En tiedä koenko tapahtumat sitten näin helpommiksi kuni esimerkiksi joku muu, ehkä, ehkä en. Ehkä jonkun mielestä reagoin turhan tunteella tähänkin asiaan, ehkä jonkun mielestä en tunne tarpeeksi mutta minun tunteeni ovatkin minun tunteeni. Saan apua ulkopuolelta niin paljon, tunnen erilaisia ihmisiä joilla on eri kontakteja, en ole fyysisessä elämässä koskaan yksin kuten en myöskään henkisessä, nämä "erikoiset" ihmiset auttavat avaamaan aina silmäni, antavat luvan olla ja se auttaa jo itsessään. Kun pyydän niin minulle pyyteettömästi ohjataan energiaa ja apua sellaisessa muodossa mikä synkronisoi minun kanssani. Illalla ennen nukkumaanmenoa kerroin tapahtuneessa eräälle henkilölle joka tarjoutui heti avuksi, sain avun, nukuin kuin pikkulapsi suurimmanosan yöstä, olen levännyt ja jaksan tämän päivän nyt niin kuin sen kuuluu mennä.
Kaikki me surraan erillätavalla, mieheni yrittää tehdä asioita kokoajan jotta ei tarvitsisi ajatella, mutta huomaan että illalla kun pitäisi hiljentyä ja nukkua niin ajatukset valtaavat hänen päänsä, eikä hän siedä sitä, hän on levoton ja nousee ylös, hän pelaa, katsoo elokuvaa niin pitkään että on pakko nukahtaa väsymykseen. Tällätavoin toimiessa vaarana voi olla ettei asiaa koskaan tule käsitelleeksi oikeasti, kunhan vain selviytyy pahimman ajan yli. Minä joudun käsittelemään tätä vielä lähes joka hetki koska se on fyysisesti vielä niin liki. Toisaalta taas koska mieheni tällähetkellä yrittää elää normaalia arkea ja selviytyä hän ei ihan näe sitä mikä olo minulla on, sanoin ettei hän voi tehdä minun hyväkseni nyt mitään mikä on totta, mutta samalla tuntuu kuin hän huokaisisi kiitollisena sanoistani ja alkaa toimittamaan taas asioita. Tiedä sitten. Ja kyllä katsomme myös ihan yhdessä niitä ohjelmia, tämä ei ole millääntavalla syyttelyä vaan tosiasia siitä ettei kukaan koskaan voi tietää oikeasti miltä juuri sinusta tuntuu, lähelle voi päästä mutta ei koskaan tietää tasan tarkkaan.
Loppuun vielä Jenniä, Jennihän puhuu asiaa
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.