Olen taas uskaltautunut katsomaan netistä sitä ihanaa unelmieni mummonmökkiä. Miljöö on niin kaunis, minun näköiseni. Punainen pieni tupa ihanalla kuistilla, kuisti... hmmm... siihen saisi aikaisin keväällä tomaatit kasvamaan ja kurkkua. Tänä vuonna kasvimaakokeiluni meni osittain penkin alle koska tänne tuli lunta juhannuksena, ainakin ne kurkut kuoli, sekä papu. 

Se olisi myös "metsän keskellä" se mökkini mun, rantaan pääsisi kävelemällä pellon laitaa ja eläimillä olisi monipuolista laidunta. Erillinen pihasauna ja ulko huussi, eli sen verran se vaatisi pakollista remonttia, tekisi suihkun ja wc'n myös sisälle. Sekä toisen makuuhuoneen, tietenkin.

Muuten se on täydellinen, metsää ympärillä, ei pelkkää aakeeta laakeeta. Ei ison tien meteliä. Vaikka meillä on talo, tuplasti isompi kuin haaveilemani, kivat eläintilat pihassa joita mm. haaveilemassani paikassa ei ole niin silti se tuntuu niin omalta. Täytyy kokea ja kokeilla jotta osaa hahmottaa mitä oikeasti haluaa. Halusinhan minä tätä jossain vaiheessa, mutta en enää.

Haaveilla saa ja pitää, muuten me ei koskaan saavuteta mitään. En ole kunnianhimoinen joten en koskaan tule saamaan kunniaa, hehe. Ihminen on ansainnut sen mitä se tavoittelee ja meillä kaikilla on oikeus tavoitella sitä mitä me haluamme, ei siis olla katkeria toisillemme mitä meillä on ja mitä haluamme, sillä mekin voimme saada sen.

Sinne paikkaan minä ottaisin lampaita myös, ehkä 5kpl. Onhan minulla eläimiä paljon jo nyt, mutta lampaat ovat tilauksessa. Tekisin ihanat haat kaikille laiduntaville eläimille vaihtelevaan maastoon, sinne missä kasvillisuus on monipuolista. Nykyään ei mistään oikein saa oikasti laadukasta heinää esimerkiksi hevosille. Kaikki viljelee vain timoteitä (mistä ihmeestä on lähtenyt sellainen käsitys liikkeelle että se on hevoselle tarkoitettua?) Hevoselle optimaalinen heinä sisältää kaikkea, siis niin laajasti kaikkea, eri heinälajikkeita, nokkosta, horsmaa, vesakoita, rikkaruohoja. Kaikkea. Voi kunpa joku niittäisi luonnon peltoja, vaan eihän se ole taloudellista, ne ei kasva nopeasti eli eivät tuota tulosta.

Siksipä kesällä meneekin aikaa kerätessä täydennysrehua hevosilleni, kaikenlaisia kerppuja pitkän talven varalle. Tämän kesän piti alunperin olla sellainen että saisin rauhalliseen tahtiin keräillä niitä kasvavan mahani kanssa. Ajatella, se olisi jo yli puolenvälin se raskaus, mulla olisi jo tosi iso maha. Aika ei vain ollut oikea ja minun piti oppia menettämään, minun piti ennen menettämistä oppia rakastamaan sellaista mitä minulla ei sitten ollutkaan, silti ei saa alkaa pelkäämään tunteita tai tunteiden näyttämistä. Toivon, että kun seuraava raskaus alkaa, pystyn rakastamaan sisälläni kasvavaa elämää edelleen ilman pelkoa tulevasta, ilman muistoja ikävästä eilisestä. 

Me katsomme elämää taaksepäin, pohdimme ja muistelemme, silti meidän olisi elettävä sitä eteenpäin. Mahdotontako.