... tosin täällä ei tuule yhtään tällähetkellä :)

 

Miksi muutos pelottaa, tarkoitan siis sellaista isompaa muutosta, sellaista kun pitäisi hypätä kuiluun ilman tietoa onko vastassa trampoliini vai kova maa. Kysymykseni oli tyhmä, tottakai tuollainen pelottaisi ketä vain. Kun kuitenkin ollaan siinä kuilun reunalla eli olemme kävelleet sinne ei paluuta samaan ole. Palata voit mutta tilanne mihin palaat ei koskaan ole sama kuin mikä se oli ennen reunalle kävelemistäsi, siinä on tavallaan ihan samanlainen riski epäonnistua tai onnistua. Mistä tietää sitten kummin toimia palata johonkin sellaiseen mikä sai sinut alunperinkin kävelemään kuilun reunalle vai hypätä ja katsoa mitä sillä elämällä onkaan vielä tarjottavaa?

Pyydä niin saat, meillä on paljon toiveita ja haaveita ja saa olla ja pitää olla mutta kun me pyydämme niin muistetaan se, että pyytämämme asiat siunaantuvat meille erilaisia reittejä pitkin ja harvoin mitenkään "suoraan". Haluan kertoa teille esimerkin. On naimisissa oleva nainen joka haaveilee tietynlaisesta paikasta missä asua, vaikka merenrantamaisena, omalla pienellä maapläntillä missä kasvattaa vaikka eläimiä, tietynlainen koira pihaan, pari kissaa, ihanan huomaavaisen miehen kanssa, lapsia ja onnea sylintäydeltä, lisäksi paljon pieniä yksityiskohtia mitä hän on unelmaelämälleen keksinyt. Ollaan jo melko lähellä, on mies, lapsi, oma tupa, piha mutta unelman toteutuminen vaatii vielä hiomista. Nainen on suunnitellut tarkkaan sen elämän mitä hän haluaa ja tottakai tavoittelee siihen pääsyä. Kuvioon astuu mies joka ihastuu naiseen ensisilmäyksellä ja samoin käy naiselle, mies jolla on kaikki nämä puitteet jopa pienine yksityiskohtineenkin tarjottavana, kaikki se mistä nainen on haaveillut, kaikki. Tässä on yksi ongelma tietenkin, kun se ihminen kenen kanssa nainen alunperin ajatteli toteuttavansa unelmansa ei ehkä sittenkään ollut se oikea, tai oli mutta se oli hetken vain.

Hypätäkö vaiko ei?

Vaikka palaisit takaisin niin joudut silti rakentamaan perustuksen vanhalle suhteelle uudestaan tietämättä miten myöhemmin käy, jos hyppäät niin hyppäät tietämättä. Sinä pyysit, sinä sait.

Minäkin olen pyytänyt ja olen saanut, enkä koskaan suoraan vaan ihmeellisten tapahtumien kautta, aina! 

Heh en tiedä, ehkä ne toiveet pitää tarkentaa tuonne universumiin vähän tarkemmin ;)

Hyppääminen usein kuitenkin jopa kannattaa koska kaikki menee kuitenkin niin kuin on tarkoitettu, ilman sattumia <3