Muutama vuosi takaperin minulle iski hirveä vimma tehdä tossuja, kaikki illat työpäivien jälkeen kulutin huovuttaen ja viikonloput aamusta iltaan, huovutin, huovutin ja huovutin. En ollut koskaan huovuttanut mutta yritysten ja erehdysten kautta kokoajan kehittyen aloin onnistumaan töissäni. Tossutin suuren osa suvusta ja tein niitä myös tutuille pyynnöstä. Tein tossuja lapsille ja aikuisille. Tossuja olisi mennyt enemmänkin kuin mitä kerkesin ja lopulta jaksoin tehdä. Sitten lopetin yhtä nopeasti kuin aloitinkin tossuhomman, sen puolenvuoden rupeaman jälkeen tein maksusta vielä muutaman parin. Minun käsiini jäi kahdet pienten lasten tossut, yhdet tyttöjen väriset ja yhdet poikien väriset. Sillä on mielestäni ollut merkitys miksi ne jäi. Kun raskauduin ajattelin että tämä on se tarkoitus miksi en koskaan antanut niitä pois. Sen aika ei sitten ollutkaan.

Myös raskaus ja synnytysasioista olen saanut ennakkoon tietoja, ne ovat omituisia. Kun näin pitkästäaikaa ystävääni näin hänestä heti että hän on raskaana, olisi ollut vähän epämukavaa varmasti hänen puoleltaan jos olisin mennyt onnittelemaan suinpäin enkä niin tehnytkään vaan kysyin sitten reilusti kun olimme kahden myöhemmin, tottahan se oli. Myöhemmin olin menossa hänen luokseen käymään, minun olisi niin tehnyt mieli ottaa ne poikien väriset tossut mukaani ja antaa hänelle koska ajattelin automaattisesti pojan olevan tulossa. En kehdannut tehdä niin.

Kun taas yhtenä päivänä olin yhdellä hevosistani ratsastamassa lähipellolla, tilanteessa ei ollut mitään omituista muuten. Olin kuullut aikoja sitten muutamien ihmisten olevan raskaana joskaan he eivät kuuluneet lähipiiriini. Ratsastelin rennosti vain ympyröitä pellolle kunnes yhtäkkiä tuli todella voimakas tunne että joku synnyttää juuri nyt. Ajatuksissani se meni suurinpiirtein näin "heh, joku synnyttää" ja hymähdys päälle, en tiennyt kuka tai missä. Päivä pari myöhemmin ystäväni kysyi kuulinko jo että eräs entinen ystäväni jonka kanssa olimme olleet todella läheisiä synnytti. En ollut kuullut mutta tiesin heti että siitä se info minulle tuli, oli pakko vielä tarkistaa kellonaika etten vallan kuvitellut kaikkea ;) Kun jonkinlainen yhteys on ollut, niin se näköjään pysyy.

Veikkailemaan en halua lähteä koska silloin jollain tapaa itse osallistuu siihen manipulointiin mikä käy päänsisällä, silloin arvaukset menee usein väärin minulle, otan todesta vain kun se tieto tulee muualta, se tulee aina eritavalla sellaisena tunteena mitä ei voi sekoittaa omiin.

Tänään on kylmää, +10 ja sataa vettä vähän väliä. Raikastava kokemus hellejakson jälkeen. Eilen menetimme yhden eläimistämme, vaikka sen elämä olikin vasta alussa niin kyllä se kirpaisi, tärkeintä oli että näin sen joten minun ei tarvitse arvuutella mitä oli tapahtunut. Meiltä on hävinnytkin pari eläintä, niiden kohdalla sitä aina miettii mitä niille tapahtui eikä oikein koskaan saa rauhaa asialle, se on hieman inhottavaa.

Usein mietin näitä eläimienkin poismenoja koska esimerkiksi meillä suurinosa eläimistämme alkavat olla jo iäkkäitä, eli lähteminen ei kaikkien kohdalla tulisi edes mitenkään yllätyksenä. Isojen eläimien ollessa osittain kyseessä ennakkoon täytyy vähän miettiä jo sitäkin mitä tapahtuu ruholle, mihin sen saa haudata yms. Me asutaan vesistön vieressä joten tähän omalle tontille tuskin tulee sijoittumaan muita kuin pienempiä eläimiä. 

Tänään toivon että minulla olisi hyvää energiaa siivota varastoksi muuttunut hoitohuoneeni ja valjastaa se taas käyttöön. Se huone on siunattu ja siinä on taikaa. Hiljaisella sopimuksella ilmeisesti olen sopinut että siellä tapahtuu taikoja ja se on totta, en pääse missään muussa talomme huoneista sellaiseen transsiin meditoidessa, eikä missään muussa huoneessa energia virtaa niin kirkkaana ja puhtaana. Olen päättänyt että sitten kun on aika, tulee siitä alkuun vauvan huone minun hoitohuoneeni yhteyteen. Ah, ihania kristalleja ja hoitavia kiviä, suitsukkeita ja pehmeä peti, tunnelma... Nyt nousen ja aloitan sen urakan.