Pääsimpäs juoksemaan taas ja askel veti ja se oli helppoa, kunto ei ole laskenut vaikka niin oletin, jatkan näin ja otan mukaan lisää harjoituksia kun energiaa riittää, kyykkyjä, punnerruksia ja puntteja. Hikilenkin jälkeen suoraan suihkuun, nautinnollista. Tein lyhyen työpäivän, sen jälkeen olikin energiaa tehdä itselle, poimin vattuja ja lenkkeilin, juuri minulle sopiva päivä, tosin lenkkeilyn jälkeen päänsärky kaatoi minut taas sohvalle ja tässä ollaan edelleen, ei oikein kärsi liikkua vieläkään. Eläinhommia pitäisi vielä kyetä tekemään sillä perheenlisäystä on tullut lintupuolella ja se vaatii erikoisjärjestelyitä, aivan kohta nousen. Olen tyytyväinen, vain 6 savuketta tänään, huomenna toivottavasti taas vähemmän.

Ehkä olen jo aiemminkin maininnut että tällähetkellä lukulistallani on kirja nimeltään Sydänmagneetti, se kertoo vetovoiman salaisuudesta, mielestäni eritavalla kuin muut samankaltaiset vetovoima-kirjat. Aihe joka minua erityisesti tänään kosketti oli itsensä rakastaminen, aijonkin nyt kirjoittaa tähän muutamia tiiviitä lauseita kirjasta itsensä rakastamisesta: 

"Kun aloin rakastaa itseäni, huomasin, että emotionaalinen ahdistus ja kärsimys olivat vain varotuskylttejä, jotka kielsivät minua elämästä vastoin omaa totuuttani. Nyt tiedän että tätä kutsutaan AITOUDEKSI."

"Kun aloin rakastaa itseäni, ymmärsin, kuinka paljon voin loukata jotakuta esittämällä hänelle vaatimuksiani, vaikka tiedän, ettei aika ole vielä oikea eikä hän ole siihen vielä valmis -vaikka tämä ihminen olisinkin minä itse. Nyt tiedän, että tätä kutsutaan KUNNIOITUKSEKSI."

"Kun aloin rakastaa itseni, lakkasin haikailemasta toisenlaista elämää, ja saatoin nähdä, että kaikki ympärilläni kutsui minua kasvamaan. Nyt tiedän, että tätä kutsutaan KYPSYYDEKSI."

"Kun aloin rakastaa itseäni, ymmärsin, että olen aina ja kaikissa tilanteissa oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja että kaikki tapahtuu juuri oikealla hetkellä. Joten saatoin olla rauhallinen. Nyt tiedän, että tätä kutsutaan ITSEVARMUUDEKSI."

Kun aloin rakastaa itseäni, lakkasin varastamasta omaa aikaani ja suunnittelemasta suuria suunnitelmia tulevaisuudelle. Nyt teen vain sitä, mikä saa minut iloiseksi ja onnelliseksi, teen vain asioita, joita rakastan ja jotka saavat sydämeni hymyilemään, ja teen niitä omalla tavallani ja omassa tahdissani. Nyt tiedän, että tätä kutsutaan REHELLISYYDEKSI."

"Kun aloin rakastaa itseäni, vapautin itseni kaikesta, joka ei ole hyväksi terveydelleni -ruuista, ihmisistä, asioista, tilanteista ja kaikesta, joka veti minua alas ja kauemmas itsestäni. Aluksi kutsuin tätä asiaa terveeksi itsekkyydeksi. Nyt tiedän sen olevan RAKKAUTTA OMAA ITSEÄÄN KOHTAAN."

"Kun aloin rakastaa itseäni, lakkasin yrittämästä olla aina oikeassa ja siitä alkaen olen ollut harvemmin väärässä. Nyt olen ymmärtänyt tämän olevan VAATIMATTOMUUTTA."

"Kun aloin rakastaa itseäni kieltäydyin elämästä menneisyydessä ja murehtimasta tulevaisuudesta. Nyt elän vain hetkessä, missä KAIKKI tapahtuu. Nyt elän joka päivä, päivä kerrallaan ja kutsun sitä TÄYDELLISYYDEKSI."

"Kun aloin rakastaa itseäni, ymmärsin, että järkeni voi häiritä minua ja tehdä minut sairaaksi. Mutta kun liitin sen sydämeeni, siitä tuli arvokas liittolainen. Nyt kutsun tätä yhteyttä SYDÄMEN VIISAUDEKSI."

Meidän ei enää tarvitse pelätä vastaväitteitä, konflikteja tai minkäänlaisia ongelmia itsemme tai toisten kanssa. Tähdetkin voivat törmätä yhteen, ja niiden törmäyksestä syntyy uusia maailmoja. Nyt tiedän, että SE ON ELÄMÄÄ.

Jokainen näistä lauseista herätti ainakin minussa jonkinlaisia tunnemuistoja, hetkiä jolloin olin elänyt totuuteni vastaisesti, hetkiä jolloin en ollut ajatellut itseäni, hetkiä jolloin luulin tulevani hulluksi, hetkiä jolloin vain toivoin että ajatukset eivät enää kulkisi, hetkiä jolloin teki mieli takertua edes johonkin etten vajoaisi aivan pohjalle, hetkiä jolloin koin fyysistä pahaa oloa ja hetkiä jolloin koin henkistä pahaa oloa, paljon hetkiä. Siitä on tultu kauas, tai siis niistä mutta emmehän ole koskaan valmiita, on vielä paljon, paljon asioita joissa kehityn. En voi tehdä mitään, voin vain elää päivän kerrallaan, hetken kerrallaan, ihmisen kerrallaan ja opin kerrallaan. Tämä on minun elämäni, eikä ole ketään joka sen voisi elää puolestani. Välillä se ärsyttää todella paljon koska tiedän ettei ole ketään joka minut pelastaisi, on vain minä vetämässä itkupotkuraivaireita toivoen että joku tulisi ja sanoisi että "tee näin, niin helpottaa", siinä ajatuksessakin olisi niin helppoa olla jos vain uskoisi että joku voisi tulla mutta kun tiedän ettei kukaan tule, se ei ole mahdollista. Vastuu on minulla.