Ensin oli hautajaisia, sitten eroja, sen jälkeen vauvauutisia, nyt kihlajaisia, näinkin se maailma säilyttää tasapainonsa. On tärkeää että tasapainoillaan niin isommassakin mittakaavassa mutta myös pienemmässä. Onko sinun elämäsi tasapainossa? Mitä pitää vähentää ja mitä lisätä jotta se olisi?

Minun pitäisi lisätä omaa rakasta harrastustani, hevosia. Ei se oikeastaan mikään harrastus edes ole, se on elämäntapa. Joskus aikoinaan minä olin ihan hyvä hevosten kanssa, niiden kanssa täytyy olla määrätietoinen ja myöskin joustava samaan aikaan. Olen tehnyt virheeni niiden kanssa mutta olen myös kehittynyt vain ja ainoastaan niiden ansiosta. Löysin heidänkin kanssa polun mitä tahdoin kulkea ja edetä mutta sitten pysähdyin sinne polulle pyörimään ympyrää. Ei minua haitannut jos joku oli vähän vaikeampi tapaus, siitä selvittiin kun olin määrätietoinen ja luotin itseeni. Halusin jotain pehmeämpää, halusin luottamusta, halusin yhteistyötä lempeästi. Talutin sen tallin pöljäpään laitumelle rauhallisesti niin että hevonen kulki pitkällä takanani yrittämättä keulia minua kumoon, se seisahtui kun minä seisahduin, tiesin mitä teen vaikka monien mielestä se kuului taluttaa sinne ketju suussa. Totutin sen toisen kosketukseen ja siihen ettei ihminen tee pahaa, ärsyynnyin sille yhdelle jolle ihminen ei ollut kertonut miten yhteistyö toimii, nautin niistä hetkistä kun minun hevoseni olivat ne jotka käyttäytyivät parhaiten, normaalihevosiahan ne olivat, mutta ne kunnioittivat ihmistä, ei peläten vaan yhteistyötä tehden. Eikä ne mitään kummallisia temppuja osanneet, ne olivat joustavia hevosia ihmisen tahdon alla koska hevoselle on aina parempi totella ja tehdä yhteistyötä kuin olla tottelematta.

Monesti sanotaan ettei hevonen ymmärrä jotain, valitettavastihan se on aina toisinpäin, me ihmiset emme ymmärrä. Ennen kuin muutimme tänne olin hevosten kanssa päivittäin, siis olin! Nyt ne ovat vain tässä pihassa, vain ovat. En ole koskaan tuntenut halua kisakentille tai tuntenut tarvetta keskittyä hevosen kanssa esimerkiksi kouluratsastukseen, olen aina halunnut tuntea sen yhdessäolon. Ajattelin ruusuisesti että kun ne ovat omassa pihassani niin kaikki on helpompaa, ei ollut. Kaipaan tallikavereita, kaipaan niitä ihmisiä jotka kannustivat ja auttoivat sen vaikean kanssa, kaipaan ratsastusseuraa pitkille vaelluksille, kaipaan myös niitä arvostelevia ihmisiä jotka saivat minut vakuuttuneeksi että polkuni on oikea, nyt ei ole ketään. Kukaan ei kannusta, kukaan ei auta, kukaan ei arvostele ja minäkin olen tekemättä mitään. 

Olen menettänyt uskon itseeni ja tekemääni asiaan, olen menettänyt sen intohimon ja edistymisen tavoittelun. En ole enää määrätietoinen ja tuntuu että en osaa enää mitään. Olen varuillani sen yhden seurassa ja se näkee sen. En ole ratsastanut kolmeen vuoteen säännöllisesti, käynyt vain selässä muutaman kerran, en ole yrittänyt edistyä sen hölmön kanssa vaikka tasan tiedän että muutoksia ei tapahdu ellei tee jotain. Se on totta että tämä paikka ei sovellu täysin hevosten pitoon, minulla on hieno talli, isot laitumet kesät talvet, talvisin hevosilla on mahdollisuus käyttää katosta, heillä on ruokaa 24/7 ja vettä. Karsinat siivotaan myös päivittäin ja hevosten yleiskuntoa pidetään tarkasti silmällä, huomaan heti jos jokin on vialla, perusasiat meidän hevosilla on todella hyvin mutta sitten on ne vaikeat asiat. Jokin erilainen tarhausjärjestely helpottaisi minua, jokin kentäntapainen aidattu alue hiekkapohjineen helpottaisi minua, vaikka pyöröaitaus, helpottaisi suuresti jos tästä pihapiiristä pääsisi helposti maastoon tai edes semihelposti. Asiathan aina voi tehdä vaikeammallakin tavalla mutta en jaksa, siksi tuntuu helpommalta että hevoset vain ovat. 

Tämäkin asia ratkeaisi pienin askelin, kun saisin vain sen yhden hevosen kanssa yhteistyön ja luottamuksen pelittämään niin kaikki olisi helpompaa, haittaisiko enää se etten pääse kentälle? Tai vaikka joutuisinkin näkemään vaivaa maastoon pääsemiseksi? Ei se haittaisi, ne ovat oikeasti tekosyitä millä lykkään sitä että ottaisin härkää sarvista kiinni ja tekisin niiden kanssa jotain. 

Kaipaan sitä, hevosmaailmaa ja toivon energian riittävän siihen että minä teen asioille jotain, päätän niin. :)