Viikot lisääntyy ja alun uskomattomuuden yli on päästy ja tilanne on aika tasapainossa, nythän on jo 9+4. Minulla oli neuvola-aika viime viikolla ja varattiin samalla myös aika ultraan johon pääsenkin jo ensi viikolla. Tuntuu mukavalta päästä varmistelemaan raskautta vaikkakin menin sen dopplerin tilaamaan. En kuitenkaan paljastanut neuvolatädille että olen jo sydänäänet saanut kuuluville, itsekkäästi tahdon sinne ultraan vähän etuoikeutetusti etuajassa, hups. En tarkalleen muista viikkoja mutta parin viikonajan riesanani oli kovat päänsäryt, närästys ja pahoinvointi, olin vuoteenoma lähes kaiken muun ajan kuin sen minkä vietin töissä, mieheni teki aikalailla kaikki tilan ja kodin työt kun minä en yksinkertaisesti kyennyt. Nyt on tilanne jo parempi, väliin heikottaa ja väsymys on valtaisa mutta kutakuinkin hyvä. Olen jaksanut jopa käydä kävelyillä, juoksulenkit on jätetty odottelemaan niitä parempia vointeja kuten myös puntit, kunhan olo vielä tasoittuu toivon saavani joogan taas mukaan.
Jännää on myös se, että tälläkertaa tässä raskaudessa kaikki "arvot" ovat huonommat kuin viimeksi, niin myös verenpaineet ja painokin oli noussut taas. Kurkistelin jo superfood kaappiin että spiruliina joutais jo ottaa takaisin smoothieihin ja varmaan moni muukin purnukka kaipaa avaamista uudestaan... odottamista ei pitäisi harrastaa lainkaan mutta silti sitä tulee tehtyä, nytkin odotan vain sitä että se energinen minä tulee takaisin. Nostin d-vitamiini annostusta myös, jos se vähän auttaisi.
Työstressi on tosiaan häipynyt ja luulen, että se johtuu tasan siitä, että tiedän sen päättyvän ja jotain parempaa alkavan pian. Tähänkin sisältyy odotusta, sitten kun. Sitten kun minä pääsen tuosta työstä kauas niin minä ihan oikeasti luulen, että sitten vasta minä löydän loput itsestäni, tai edes jonkun osan. Tässä työssä on niin muotissa, asiakkaan armoilla, en todellakaan voi olla minä, minullekin on ihan arvoitus millainen minä oikeasti olen... aikuisten oikeasti. Ajatuksena minulla on vapaus, sitten ole vapaa niistä muoteista ja raameista kun saan hetken hengähtää kotona lapsen kanssa. Voihan olla ettei se mene niin mutta odottelen sitä silti ;)
Lumi satoi jo maahan neljännen kerran tälle syksylle, taitaa sulaa vielä pois, on niin kaunis auringon paiste. Kaikki pihakalusteet ja romppeet pitäisi jo oikeasti kerätä varastoihin, aika on vain mennyt arjesta selviytymiseen. Tänään toivon olevani niin pirteä että käyn koirien kanssa taas lenkillä, siivoillut olenkin jo... toivottavasti jaksaisin myös siivoilla enemmän eläinten tiloja jo nyt päiväsaikaan... myös haravoida tahtoisin sen verran että saan pehkuainesta lintulaan. Eli tsemppiä ja energiaa minulle näihin hommiin!
Taidan muuten olla myös hormoonihuuruissa täällä, oletteko kuunnelleen Arttu Wiskarin Sirpaa? Minä kuuntelin tänään ensimmäisen kerran ja hanat aukesi niin totaalisesti että en olekaan itkenyt niin vuolaasti hetkeen. Oih <3
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.