En ole varma kuinka taas löytäisin sen punaisen langan, kumpa vain edes saisin itseäni niskasta kiinni sen verran että pysähtyisin ajatuksiini ja meditoisin vaikkapa! Ahdistavat ajatukset eivät kulje mukanani tällähetkellä, ehkä siis syy ei ole tarpeeksi voimakas hiljentymiselle mutta tiedän että se tekisi hyvää. Taustalla voi olla myös sisäistä pelkoa mitä en vain tunnista vielä, pelkoa saadakin tietää joitain asioita lisää, sitä se voisi olla. Haluan paljon kaikenlaisia asioita mutta aina jonkinlainen pelko estää niitä toteutumasta. 

Eräs tuttavani vuosien, vuosien, vuosien takaa jonka kanssa olen pitänyt yhteyttä nyt lapsuuteni jälkeen uudestaan laittaa aivojani solmuun tuon tuostakin, hyvällä tavalla siis. Nyt viimeisimpänä ajatuksissani on pyörinyt asia jonka "todellisuutta" olen miettinyt paljon, sekin tulee selviämään sitten aikanaan mutta tämänhetkinen fiilis asiasta on, etten ehkä olisi halunnut tietää tätä vielä. Hän arveli että mummini on aika syntyä nyt uudestaan, minun lapsenani. Kyllä, hän on meedio ja hän useinkin "näkee" mummiani edelleen mutta kun minun käsitykseni mukaan mummini tuolla toisella puolella oli jo siinä pisteessä ettei hän ole tulossa takaisin maan päälle vaan hän toimii eräänlaisena oppaana. Toki, tiedän sen että jos tilanteet vaatii niin tänne pääsee aina vaikka olisikin jo siirtynyt tiettyyn tehtävään. 

Tämä asia silti hämmentää minua. Toki olenhan toivonut pitkään että mummini olisi vieressäni ja voi kumpa hän ei olisi kuollut, olisipa hän tukenani (taas tässä voidaan nähdä se, että varo mitä toivot, toiveet toteutuu). En kuitenkaan odottanut tällaista että mahdollisesti hän ihan oikeasti syntyisikin takaisin... ja jopa minun lapsekseni. (Okei, olen saattanut joskus ajatella ihan pienesti tätä). Mutta hullua silti. Ajatellaanpa että näin sitten kävisi, tämä sielu joka sieltä ehkä olisi tulossa niin on hyvin hyvin vanha sielu, hän tietää jo niin paljon ja tulee opettamaan muille äärettömästi asioita elämästä, rakkaudesta ja meistä toisista. Opit harvemmin tapahtuu helpon arjen kautta kuten me kaikki olemme sen saaneet todeta vaan niihin liittyy paljon tapahtumia, ongelmia, sairauksia jne. Ihanko oikeasti kestäisin sen? En tiedä miten sen sanoisin, jos näin on niin tämä on aikamoinen henkinen paine suoraansanottuna. 

Aikamoista... taas.