Ja kun aina painotan sitä täysillä tuntemista niin entäs sitten kun tulee seinä vastaan, siis sellainen seinä ettei vain voi tuntea  avoimesti sitä mitä tuntee. Oli se sitten ilo, suru, hämmennys tai suuttumus. Mikä sellainen tilanne sitten voisi olla? Minulle se tilanne tuli eilen. Minulle järjestettiin juhlat ja auts, täysin salassa ja selän takana. Asia nro1 mitä inhoan yli kaiken, yllätykset. En osaa hypettää porukassa jostakin, vielä vähemmän jostain sellaisesta minkä keskipisteenä olen, en ikinä järjestä juhlia, en vain saa niistä mitään irti, en tupareita, en illanistujaisia, en syntymäpäiviä. Voin käydä toisten juhlissa ja kyllä, meille saa oikein mielellään tulla istumaan iltaa, mutta en tarvitse siihen teemoja, en halua erinäisin syin kutsua meille ystäviäni. 

Minulla on myös sellainen ystäväpiiri jossa kaikki ovat muuten täysin eri planeetoilta, oikeastaan kukaan heistä ei ole keskenään ystävä, eikä tällaisella porukalla järjestetä niitä kuuluisia tyttöjen iltoja missä kymmenen akkaa saunoo, tällää ja bailaa, ei.  Shokki jo sinäänsä että kaikki mun ystävät oli yhtäaikaa meillä. Mulla on ihania ystäviä, älkää käsittäkö väärin. Tottakai näiden juhlien tarkoitus oli vauva ja odotaminen, ihana ajatus mutta niin hirveän kaukana minusta. Suututinpa vielä serkkunikin jolle sitten illasta nakkasin, että tyhmää järjestää minulle juhlat. Tyhmäähän se oli, siis ihana ajatus edelleen ja olen äärimmäisen häkeltynyt ja kiitollinen että ensinnäkin mun ystävät oli saapuneet paikalle ja vieläpä oikeasti nähneet niin paljon vaivaa juhlien eteen, mutta se ei vie sitä pois että en tykkää juhlista, kuulostan varmaan äärimmäisen epäkiitolliselta mutta koska nykyään keskityn niin paljon sellaisiin asioihin mistä nautin ja mitkä tuovat mulle iloa niin päinvastaisia asioita tunnun kestävän kokoajan vähemmän. Ahdistuin, myönnän sen.

Tunnevammaisuutta parhaimmillaan, en osannut iloita omasta ilostani tai siis... en osannut jakaa iloani muiden kanssa. Osaan kyllä heidän jokaisen kanssa erikseen, mutta en näköjään näin. Minulla oli mukavaa, juhlat eivät siis olleet katastrofi vaikka alkuun mietinkin kuinka nyt blokkaan pois itseltäni ne negatiiviset fiilikset.

Illalla olin niin onnellinen kun sain käpertyä miehen kainaloon ja olla ihan oma itseni.