Niin kukahan. Sielulla on vapaa tahto, niin tuolla kuin täälläkin ja kaikki on kiinni vain ja ainoastaan siitä miten haluamme kehittyä. Sieluja on erilaisia, toiset rohkeampia kuin toiset ja nämä rohkeimmat usein valitsevat niinsanottuja vaikeita elämän kokemuksia itselleen, menetyksiä, luopumista, hyväksikäyttöä ynnämuita vaikeita aiheita. Monesti taas joudumme kokemaan vaikeita asioita karmallisesti, kyllähän tiedätte karman.

Kuva kertookin että nykyään onneksi karman saa suorittaa ihan jo tässä elämässä, ei tarvitse enää odotella seuraavaa. Olen kuullut sanottavan että lapset ovat helppo tapa kerätä karmaa.

Minulla on karmaa, kaikilla on karmaa, tärkeintä on kuitenkin ettei elä täällä ajatellen kokoajan olevansa velkaa jollekin. On karmallisia suhteita esimerkiksi, vaikeita parisuhteita. Monesti mietimme lähipiirissämme että miksei tuokin pari eroa? Eikö totta? No… he eivät eroa ennen kuin karman läksy on opittu ja käsitelty. Huomaatteko jonkin lähipiiristänne ajautuvan aina samanlaiseen parisuhteeseen tai muutoin samanlaisiin ongelmiin? Voivat olla karmaa nekin, läksyt on käytävä ja opit opittava, sellaiset tiet me ollaan valittu. Muistakaa kuitenkin että vaikka olemme sielunsopimuksia sopineet niin meillä on silti vapaa tahto kaikessa mitä teemme.

Mitähän minun lapseni tahtoo oppia? Olenkohan ollut jossain entisessä elämässäni hänen kanssaan kuinka tiiviissä tekemisissä?

Minulla on tällähetkellä ystävä, minua vanhempi nainen joka mm. on ollut tyttäreni 1840-luvulla. Olin siinä elämässä mies. Mietin pitkään miksi koin alusta alkaen meidän suhteemme niin läheiseksi ja miksi niin kovasti tahdoin häntä auttaa kaikessa, alkumetreiltä asti koin niin suurta välittämistä ystävääni kohtaan ettei ollut tosikaan. Selvisihän se, meillä on sopimus, enkä tainnut silloin olla isä parhaasta päästä.

Nytkin meitä tarkkaillaan, milloin kukin, oppaamme, auttajamme, enkelimme ja sitten nämä erinäiset sielut jotka haluavat tänne tulla omasta tahdostaan uudestaan, opettamaan ja näyttämään tietä. Sielu valitsee perheensä pari viikkoa ennen syntymää, se siis siirtyy kehoon vasta viime hetkillä. Sitä ennen ne tarkkailevat meitä tarkaksi olemmeko me oikeasti oikeat ihmiset heille, tarjoammeko varmasti ne oppimisen puitteet mitä sielu haluaa. Oletteko joskus kuulleet lapsen kertovan tarinaa vaikka pariskunnan yhteisestä reissusta, reissusta joka on tapahtunut ennen lapsen syntymää, tarkkojakin yksityiskohtia, reissu joka tapahtui raskausaikana ja lapsi kuitenkin muistaa sen kasvettuaan ja opittua puhumaan. Se on ihan totta, hän silloin koki reissun pariskunnan kanssa koska seurasi pariskuntaa tarkasti viimeiset kuukaudet.

Entä kaksoset? Entä keskenmenot? Miksi meille tapahtuu yleensäkin pahoja asioita. Toistan itseäni mutta oppiläksyjen takia. Olemme voineet valita elämäämme kokemuksen luopumisesta jolloin se voi tulla keskenmenona, joskus sielu ei olekaan valmis syntymään tänne, kaksosista toinen voi epäröidä ja joskus sielunsopimuksesta riippuen ei enää toinenkaan tahdo tulla maailmaan. En tiedä miltä teistä kuulostaa, mutta itseäni tämä tieto ainakin lohduttaa ja auttaa ymmärtämään tätä elämän monimuotoisuutta.

Minulla olisi paljon kerrottavaa, paljon aiheita, mutta en osaa jäsennellä niitä järkevästi aiheittain. Siksi saatan toistaa itseäni, tai yhtäkkiä aihe saattaa vaihtua toiseen. Ehkä tästä harjaannun vielä.

Siinä itsekullekin kuitenkin taas hieman pohdittavaa jos sellaista tykkää harrastaa. Rakkautta päiväänne.