Joko on kaikki valmiina vauvaa varten? Milloin jäät töistä pois? Tässä tämän hetken kuumimmat kyssärit joita lentelee päivästä toiseen. Vastauksena on, ettei ole valmista ja vielä kuukausi töissä, töissä jossa taas ahdistaa kun tuli niin suuria muutoksia viimeiseksi kuukaudeksi. Kun vain voisi keskittyä, mutta ajatukset harhailee niissä uusissa tyypeissä, jotka ovat varmasti ihan kivoja mutta kun minä en millään jaksaisi enää tässä vaiheessa alkaa tutustumaan keneenkään ihmisenä, kenenkään erilaisiin toimintatapoihin ja muuttaa siinä sivussa vielä omiani koska tottakai niin täytyy tehdä jotta tämä saadaan toimimaan. Ärsyttää mennä huomenna töihin, kaikki on erilaista, tavarat on erilai, eri huoneissa, eri järjestyksessä, hitto. 

Se töistä. Takana on myös pari oikein vatsa ja selkäkipuista päivää. Ilmeisesti vauva päätti aloittaa asennonvaihtamisen perjantaiaamuna ja se tuntui kipuiluna koko päivän, sama jatkui voimakkaampana koko eilisen päivän jopa niin että kyyneleet tipahteli poskilta illan mittaan, selkä meni kipeäksi kaikesta siitä lauantaipäivän makaamisesta mutta tänä aamuna mahakipu oli poissa, selkäjumi toispuoleinen eli ilmeisesti hän löysi uuden asennon kaikesta siitä rimpuilusta huolimatta ja on nyt tyytyväinen. Aamulla pienesti nyrkkeili menemään mutta taitaa hän olla myös väsynyt eilisestä kun tänään kuulostaa nukuttavan erinomaisesti. Siitä päästäänkin siihen, ettei tosiaan mitään ole oikein valmiina, tai no vaatteita löytyy, turvaistuin on muttei kaukaloa, peti on, mutta siitäkin taitaa puuttua petari ainakin, vaunut löytyy ja manduca! Mulle oli heti selvää että haluan sen kantorepun, vielä liinankin aion hommata koska reppu kesähelteillä kuulostaa hiostavammalta. Eilinen sai säikähtämään asiaa, että se tosiaan voi syntyä milloin vain ja jotain kannattais olla valmiina. Viimeinen kuukausi vain kuulostaa niin hektiseltä töissä, että taitaa edelleen kaikki suuremmat valmistelut jäädä äitiyslomalle, toivottavasti mennään sinne asti turvallisilla vesillä.

Tiistainahan meillä tulee 30 viikkoa täyteen, siitä ei ole pitkästi. Edelleen hätkähtelen mahaani ja tunnen pienen pientä ahdistusta kaikesta tulevasta, mutta edelleenkään minulla ei ole aikaa juuri nyt ottaa vastaan niitä tunteita, vasta sitten kun jään kotiin on aika kohdata ahdistus heittääkseni sen sitten menemään. Näin kevään korvilla minua häiritsee taas kodissakin kaikki sisustukselliset asiat ja epäkäytännöllisyys, mutta toivon että siihenkin on aikaa paneutua sitten kotiin jäädessä. Alustavasti on myös sovittu minun entisen työntekijän kanssa, että hän tulee meille sitten talo- ja aläinvahdiksi kun minä lähden synnyttämään, se on se isoin asia, ihanaa. 

Vauva heräsi, iskut tuntuvat nyt paljon alempana ja keskemmällä kuin aiemmin, tänään doppleroin jos vaikka saisi vähän selvyyttä mitenpäin se siellä muljahti. Nyt kuitenkin siivoamaan eläinten tiloja ja lenkkeilemään koirien kanssa, paras tapa välttää ajattelua on toimiminen <3 Hauskaa päivää!