Minulla on ystävä jonka kanssa olemme tunteneet nyt noin 17 vuotta. Emme olleet parhaimpia ystäviä heti alkuun mutta ajanmyötä kuin paita ja se ;) Meillä oli kiva nuoruus ja aina välillä me kasvettiin erilleen enemmän ja välillä me palattiin takaisin yhteen. Näin tässä juuri tavattuamme huomaan pimittäväni asioita, koska olen ehkä kasvanut sen juoruilun yli, varsinkin sellaisten asioiden yli mitkä oikeasti ovat todella henkilökohtaisia asioita, minusta ei ole enää nauramaan toisten ongelmille. Tottakai me puhutaan kaikenmoisista asioista ja joskus nauramma mutta se on sellaista hyväntahtoista yleensä mikä saa minutkin mukaan, eikä ne ole kipeitä asioita.

Huomasin kun äsken minua yritettiin saada kertomaan onko eräällä molempien tutulla koviakin rahaongelmia kun yritys lopetetaan, kerroin tietäväni että yritys loppuu, mutta en kommentoinut mitään mihinkään muuhun, keskustelu ei syttynyt isommaksi. Pian minulle kerrottiin avoimesti myös erään henkilön raskautumisesta, tiedän henkilön, en tunne kovin hyvin. Samantien laitoin homman lukkoon ja tajusin etten todellakaan voikaan kertoa tälle ystävälleni vielä raskautumisestani, koska niinkuin hän minulle puhuu muista, puhuu hän minusta muille. En halua että tuntemattomatkaan noin vain saa kuulla, että "tunnetko muuten sitä, se on kans raskaana" "joo ne on yrittäny kans pitkään, mut ei vaan onnistu" jne jne. Ei, ei todellakaan kiva.

Niinpä en kertonut. Hänhän toki voi ottaa tämän loukkauksena sitten myöhemmin kun kerron, mutta... niin. Se on aina niin huvittavaa kun ollaan valmiita kertomaan kuinka muut puhuu aina pahaa ja itse ei koskaan. Tässähän minäkin taidan vähän niinkuin puhua pahaa selän takana ;)

Huh. Asiasta raskauteen, tämä onkin erilainen raskaus. Totta, että kaikki ovat erilaisia mutta pirteä minä on hävinnyt, pahoinvoiva minä on tullut tänne sohvan pohjalle. Pirteä minä herää aamulla aikaisin ja voi hyvin, syö, lähtee töihin, tekee vähän töitä ja sitte whoooom. Alkaa närästys, pahoinvointi, palelu ja unetus, great. Tätähän mä toivoin <3