NIIN! Joten hetken hiljaiselon jälkeen on ajatukset jäsennelty taas erilaisiin uomiin. Minä olen hirveän mielissäni tästä kaikesta, ihan kaikesta. Olen mielissäni siitä että tänne blogiin on jopa eksynyt lukijoita, jokainen heistä on joko lukenut jonkun kirjoituksen tai jättänyt lukematta, ne joita lauseet on resonoineet ovat jatkaneet ne joita ei ovat he siirtyneet eri polulle etsimään mutta matkalla me ollaan kaikki, jonnekin. On hienoa että on tällainen väylä sanoa sanottavansa, hullunahan ne pitäisi jos paikallislehteen alkaisin tuntojani tuottamaan, ystävät ei varmaan kauaa jaksaisi kuunnella. Tällätavalla blogin kautta jokainen joka haluaa lukea saa lukea vain se minkä kiinnostaa, yksinkertaista, hienoa! Sekin on vapaata tahtoa.

Olen mielissäni myös siitä että tavallaan olen löytänyt taas pienen kipinä työhön, työhön joka vielä vuosi sitten aiheutti minulla aamulla oksennusrefleksin, työhön jonka vuoksi koin valtavia ahdistuskohtauksia ja tästä kaikesta saan kiittää ihan itseäni! Minä asetin rajat, rakkauden rajat, rajat rakkaudesta minuun, minun itseni vuoksi. Aika hienoa. Eheytyminen pienistä asioista voi viedä kauan, tätä asiaa minä pyöritin vuoden. Helpotuin, ahdistuin, helpotuin, välillä tuntui ettei ulospääsyä löydykään enkä vieläkään tarkkaan tiedä mitä on tapahtunut, muuta kuin että otan vastaan asiat asioina, tässä ja nyt, huolehtimatta huomisesta, muistelematta eilistä. Nämä on aina pitkiä matkoja, henkilökohtaisia. Ei ole oikeaa eikä väärää koska tämäkin asia vain on. 

Olen mielissäni kesästä, talvi on selätetty nyt vihdoin, eläimet ovat laitumella ja arjen pyörittäminen on taas hetken helpompaa. Vaikkei aurinko paistakaan ja räntääkin on satanut tällä viikolla niin jo se ettei tarvitse enää toppavaatteita on suoranainen riemuvoitto. 

Kyllä elämä on loppujenlopuksi kivaa kun ei ajattele laskupinoja ;) Paitsi tässä kuussa uskallan jopa ajatella niitä, töitä on nimittäin tehty ennätysmäärä, huh mikä kuukausi!

No, asiaan, vai oliko mulla asiaa.

Tuli puhetta tuolla foorumilla (hei vaan kaikki!) Ajatuksesta, ajatuksen voimasta. Minä uskon että ajatuksella on iso voima, koska kaikki mitä teemme lähtee ajatuksesta. Onko sinulla sellaista ystävää jonka korvat piippaa kun ajattelet häntä? Tai joka hakee puhelimen valmiiksi koska tietää että soitat hänelle kohta? Minulla on. "Ai mikä sattuma, juuri ajattelin sua" Ei ole sattumia, kaikki tapahtuu syystä. Ajatuksilla on iso voima, kyllä me tiedämme sen jokainen, kun ajatus kiertää kehää, mollaa ja pelottelee se saa jopa fyysisen kehon reagoimaan negatiiviseen negatiivisella. Me uskotaan hirveän hyvin kun ajatuksemme sanoo meidän olevan tyhmä, toivoton, laiska mutta kun joku sanoo jotain hyvää niin eihän sitä kukaan usko, sekin ajatus kaadetaan kumoon jollain negatiivisella ajatuksella heti. Sama toimii toisinpäin usko pois ja niinkin hyvin että se kohentaa mieltäsi ja kehoasi yllättävän nopeasti, otetaanpa jokainen tästä päivästä lähtien joka ilta ja aamu 5 minuutin hetki jolloin puhumme ja ajattelemme itsestämme vain kivoja asioita, sellaisia mitä arvostamme itsessämme, sellaisia mitä haluaisimme omaavamme itsessämme. Ihanne minä siis. Esimerkiksi minä jankkasin aikoinaan itselleni näin:

-Minä olen ihana -Minä olen rakastettu -Minä rakastan -Minä olen hyvä työssäni -Minä luotan ihmisiin ja minuun luotetaan -Minä olen avoin -Minä olen rehellinen -Minä olen reipas 

Ja niinhän minä olen!

Pyrin usein myös kiittämään koska aina on aihetta kiitokseen, jos mieli on maassa saatan aloittaa kiittämisen siitä että minulla on vaatteet, seinät ympärillä, katto päänpäällä, lämpöä, ihana mies, ihana eläimet, minulla on työ ja kivat työkaverit, kiitä vähän niin pian kiität paljon. Nämä ovat sellaisia pieniä harjoituksia jotta oppisimme ymmärtämään ja sisäistämään sen, että kun me pyydämme niin me saamme. Kun elämme positiivisessa harmoniassa me saamme positiisuutta lisää, saamme kaikkia sellaisia asioita ympärillemme mitkä ovat samassa sävelessä sen positiivisen kanssa. 

Se toimii magneetin tavoin ja positiivisuuden kautta <3